Syksy on tullut minuun ja tuntuu, että se on tekemässä pesän.
Näinhän se menee. Lokakuuhun astumme ja saamme tuta, että tulossa on marraskuu ja sitä rataa. Onneksi on tilauksessa paketti omegakolmosta ja siinä on erikoisD-vitamiinia. Eiköhän selvitä, ainakin helmikuun ankariin pakkasiin. Buddhalaisille nukkumaan meneminen on pieneen kuolemaan astumista. Kaamosaikaan astuminen on vielä isompaan hautaan astumista, tekisi mieleni väittää.
Mitä ihmettä ? Tekeekö vanhuus tuloaan, kun kitisen kuin kersat ?
Ei vaan syksy tuli ja muni useamman kitisevän käenpoikasen.
Sattui sekin ikävä tapahtuma, että koulutyttö kaapattiin kesken koulupäivän. Nuori mieshenkilö sitoi hänet mökkiin ja meni jatkamaan töitään. Sanottiin iltapäivälehden lööpissä, kun kävelin kioskin ohi. Seuraavaksi tuli reitille koulu ja vanhempien autojono, mistä lapset päästettiin kirmaisemaan opintielle. Turvallisuus ennen kaikkea, ymmärtäähän sen.
Näin on pelon ja inhon kylmä kohtalonsilmukka kiertymässä yhteiskuntaan. Täyttä paatumusta hohkavat uutisotsakkeet painavat kunnon kansalaiset entistä suurempaan varovaisuuteen, valppauteen mahdollisten hämärätyyppien ennakoimiseksi. Varovaisuus luo sisäistä tyhjiötilaa. Yhteiskunnan täyttää kyräily. Autioituva tyhjiötila kasvaa kaktuksia. Ne ovat täynnä piikkiä ja kuolettavaa myrkkyjuomaa. Syksyä seuraa talvi ja huippupakkaset.
Antaa nyt sen syksyn tulla. Pistän kynttilän palamaan ja kuuntelen tuulen rätistelyä. Lumihiutalekin on kavereineen tervetullut. On tuolla sivakat. Menen kanssaihmisten kanssa valkohangille. Haudanpohjalla sentään suksi luistaa ja retkimajalla pistämme mehuksi ja yhteislauluksi. Saattaapa joku tirahuttaa povitaskusta tilkan dopingia mehun sekaan. Sen kaikki avoimesti sallimme ja tunnelma on entistä luistavampi !