Torihinnat tänään: Päijänteen ahven 8e, hauki 6e ja kuha 12e. Perunan markkinahinta pyöri 1,5-2e ja omenan 2,5-3e. Siitä huomaa vain sen, että on fiksumpaa istuttaa omenapuita kuin suurella vaivalla kuokan kanssa viljellä perunaa. Perunanviljelyssä vain on rituaalinen merkityksensä. No minulle ainakin on.
Mustamakkarajonoa piisasi pitkälle vielä puolenpäivän aikaan. Ilmeisesti näinkin hyvä sää – sateesta ei tietoakaan, toistaiseksi – oli saanut väen pirteäksi. Tämähän oli vahva elämän signaali !
Niinpä minulla oli aikaa ja hyvä syy, tahtotilasta puhumattakaan, poiketa kantapubiini. Siellä oli myöskin vahvasti elämää henkivä meininki. Sulassa sovussa olivat julkihomot, linnakundit ja muuta seurakuntaa, samassa pöydässä ainakin ja pientä erimielisyyttäkin ilmeni. Elämän tuntua lisäsi taustamusiikki; Petri Nygårdhan siellä tulkitsi, ilmeisesti itse tekemänsä biisin ja siinä ei kainosteltu. On se sentään mukava, että spontaani flown omainen elämän virtaus on olemassa. Minä tutkin itsekseni lehdistöä.
Imagoni on selvästi kohoamassa. Nyt luultiin hiihtäjälegenda Kirvesniemeksi (ei Marja-Liisa, toivottavasti ainakaan), olihan päälläni Haltin haalari. Viikko sitten luultiin nyrkkeilijälegenda Tarmo Uusivirraksi, olihan päässäni lippis ja luiset posket (olen laihtunut.) Muutama viikko sitten luultiin vaikka miksi, koska pääni ja turpani tunkivat karvaa räjähtäneesti joka suuntaan. Tämä kertoo vain siitä, kuinka pinnallisiin päätelmiin hyvinkin vahvat leimamme toisista ihmisistä perustuvat.
Poikkesi pöytään eläkeläinen, entisiä liikemiehiä. Oli kuulema katsonut illalla uuden Mannerheim-elokuvan netistä. Meillä oli yhteinen näkemys siitä, ettei ole hääppöinen oivallus. Ehkä sillä saa sulkia omassa genressään eli piireissä. Keikausta keikausta olla pittää – ilmeisesti näin, mutta Paavon kanssa kuulumme ns vanhanliiton miehiin. Mannerheimin elämästä löytyis kuitenkin inhimillisesti kiintoisia piirteitä. Naisissa seikkailu ei ole välttämättä sellainen muuta kuin niille, jotka eivät ole naisissa seikkailleet. Itselleni on jäänyt Mannerheimin elämäkerroista mieleen se, kuinka hän vähän yli 40v valittaa kirjeessä kaiken olevan niin tyhjää; elämällä ei ole enää mitään merkitystä. Ja oikeastaan sen jälkeen hänen tunnetut elämänvaiheensa vasta alkoivat – Sisa-Aasian tutkimusretki ym. No okei, oli hän ehtinyt olla Japanin sodassa. Nämähän asiat eivät jaksa nykytaiteentekijöitä kiinnostaa. Puuttuu se riittävä keikaus, kiksi millä saa sulkia genressään eli ns piireissä.
Marketin kassalla ehdin vilkaista lööpit ja nyt on jo kuusi opettajaa ehditty pahoinpidellä. Lukukautta kulunut n puolitoista kuukautta. Meillä on selvästikin yhteiskunnallinen ongelma, käsiin ratkeamassa liitoksistaan. Mutta nämähän ongelmat ovat elämän merkki. Yhteiskunnalliset ongelmat ovat yhteiskunnallisen elämän merkki. Toreil ja ihmisten kapakas asiat oli vielä ratkikkaasti kasassa ja elämä virtasi kuin monimuotoinen Don.