Tuli oltua pari päivää puolukassa. Nyt on morkkis.
Aika railakasta on meikäläisen elämä, monikin kylän pinnassa tuumii – ja kyllä näin tuntuu olevan.
Ranttalimiehen ottein hamuan aamulla lukulasit, jotka ovat tahmaiset. Tarraan lähilukemistoon. Se on lähipaikallislehti. Ilmoitussivu aukeaa: ”Ostetaan puolukoita…” Ei helvetti! Tänään en myy mitään! Tänään olen ostotuulella! Tänään ei tingitä.
Sattuu niin mukavasti, että kännykkä pärähtää soimaan. Vastaan välittömästi.
– Haloo !
– No Moi Tom ! Upea kuulla ääntäsi. Täällä on Olga Nivel ja nyt sinulla olisi erinomain…
– Hienoa ! Onhan tuote laadukas !
– No kyllä tämä juuri…
– Mahtavaa Olga ! Eikä varmastikaan maksa paljon mitään !
– ..? no nyt on juuri aivan mahtava etu juuri sinu…
-Pistä tulemaan ! Ja otan samantien naapurille, parille sukulaiselle ja kantapubin kirjallisuuspiirille! Onhan sinulla varmasti osoitetietoni oikein ?
Ja sitä rataa… Laskehtiessani uutteran päivän päätteeksi lepäämään saan saldoksi: yksi sanomalehden 6kk jakso, sarjakuvalehden kestotilaus, kahdet miesten sukat (toiset bambuiset), koe-erä uusia Niagra-ravintovalmisteita (miehille) sekä puhelinliittymän vaihtuminen kalliimpaan…. Aika kelpo tulos, noin yhden päivän osalle. Nukahdan.