Kimmoke blogin pystyttämiseen syntyi parissa vaiheessa. Olen nuorena harrastanut jonkin verran urheilua mm suunnistusta (-65 syntynyt, eli nuori edelleen). Niinpä valvoin Jukolan viestejä televisiosta katsellen. Kuten joka vuosi, syntyi nytkin tietty kipinä alkaa harrastaa tiheämmällä sykkeellä kuntoilua, joka on jäänyt melko satunnaiseksi. Seuraavalla viikolla päädyin kirjaston urheiluosastolle. Vielä lukioaikaan olin pääsääntöisesti ainoastaan sillä osastolla, sittemmin olen ollut lähestulkoon kaikilla muilla osastoilla mutta urheiluosasto on unhoittunut. Käteeni tarttui Christopher McDougallin Syntynyt juoksemaan. Tuon kirjan vaikutus oli vielä sytyttävämpi: se sai minut vakuuttumaan, että ihminen tosiaan on luotu juoksemaan (löytyy yli 20 anatomista seikkaa, mitkä tekevät ihmisestä juoksijan erotukseksi kävelijästä). Kirjassa käsitellään pääasiassa ultrajuoksua, mutta paljon löytyy asiaa myös muista seikoista mm paljasjalkajuoksemisesta. Kannattaa lukea. Se ON innostava kirja. httpv://www.youtube.com/watch?v=iIT7t2jtdP0
Niinpä lähdin kokeilemaan – ns urheilupuistoon lehmusrivistön alle: sandaalit pois ja askellukseksi. Parhaimmalta tämä tuntuu ehkäpä aamukasteessa satakielen laulaessa taustalla. Suosittelen sitäkin.
Nuoresta pitäen olen huomannut, että tarvitsen täysipainoiseen elämään niin fyysistä rasitusta kuin henkistä etsintääkin – kutsun nyt lukemista näin. Syntyi kantava idea: alan blogaamaan näiden kahden toiminnon pohjalta . . .hmm . . .
Runoutta: sikäli kuin elämä parhaimmillaan on runollista vallankumousta avautuen ainutlaatuisina kokemuksina (viittaan Martin Buberin Sinä-Minä -aktiin). Kutsun tätä myös vereslihalla elämiseksi – hohto ja kurjuus aitoina.
Sporttia: sitähän elämä on aamuherätyksestä illan torkahdukseen. Elimistö vastaa kutsuumme saada päivä täyteen arkisia tilannevoittoja. Markettien partaveitsenäkin pitää kunnostautua – tyypillistä sporttia.
Ja filosofiaa on jokaisen valinnan taustalla – myös silloin, kun rutiinimaisuus on saanut yliotteen. Jokainen miete myös on pitkälle muotoutuneen ajatusprosessin tulos, tiedosti sen ehkäpä ei.
Näillä siis mennään. Oliko kyllin epäjohdonmukaista ? Ei se mitään. ”Tulkoon” . . . ”Fiat” . . .