Nyt on puolukka-aika. Niinpä minäkin päätin viettää päivän tämän kansallisen herkkumme kimpussa – yrittäjähenkisesti, sillä puolukoistahan maksetaan tuntuvasti rahaa. Puolukankeruu on tunnetusti yksi tapa vaurastua. Vaurastuminen on nyt muotia. Se tekee ihmisen entistä monimuotoisemmin onnelliseksi ja kansojen ns varallisuuskassat kasvavat. Puolukankeruu lisää kasvua. Saattaapa joku tykätä syödäkin puolukkasoppaa.
Jos puolukkasato on heikko, on työ raskasta raatamista. Minun osaltani, pitkin päivää, tapahtui juuri näin. Kulkuväylien varrelta varvut oli ryystetty. Mäntykankailla puolukat olivat verraten niukkoja. Koolla lopultakin on väliä ! Niillä seuduin, missä tiedän puolukoiden oleva mättäiden täydeltä herevinä, on hirvikärpäsiä. Sinne en astunut.
Vaurastumismieltä en suosittele puolukankeruuseen. Se sumentaa ns esteettiset aistihavainnot. Laskelmointi kehittää ahneuden ja huolenalan höyryjä ihmisen aivotoiminnoissa. Syysväreissään loimuava suo ei kerta kaikkiaan avaudu tällaiselle tajunnantilalle kuin korkeintaan pääväreinä. Silmä hamuaa punaisia marjoja, mieluiten mahdollisimman suuria. Palokärjen kovakaan pakkashuuto ei tahdo kantautua laskelmoinnista punaiseen tietoisuudentilaan.
Tarkoitukseni oli viettää leppoisa eväshetki, ehkäpä pari, jonka lomassa paneutua repussani olevaan kirjallisuuteen. Nimittäin: S. Edelman: The Happiness of Pursuit ja Dalai Lama: Onnellisuuden taito. On sanomattakin selvä, etten ehtinyt näiden ajatusten pariin, koska olin niin määrätietoisesti suuntautunut maksimoimaan varallisuuttani.
Yksi päivän kohokohdista oli, kun ajoin markkinapaikalle Tapio Rautavaaran Exoduksen tahdein. Avasin oven ja vedin esiin ruisviipalepaketin ja karpalomehun. Kylmän viileästi arvioin markkinatunnelmia evästä pureskellen. Harvoin on olo ollut yhtä lähellä Clint Eastwoodin tähtihetkiä valkokankaalla.
Kauppasin koko puolukkasatoni. Pääsin niukasti voitolle. Voitonriemuani osittain sumensi edellä olleen ripeänoloisen eläkeläismiehen n 13 kertaa kookkaampi puolukkasaalis. Hänellä oli ollut onni myötäinen ja kunnon puolukkalaitumet. En ollut kateellinen kuin korkeintaan siinä mielessä, että vielä minäkin – ns nurmen niitän.
Kaiken kaikkiaan päivä puolukassa oli koskettava. Se oli myös huomattavan kostea; pitkin päivää tihuutteli vettä. Sen päälle on hyvä rentoutua parin maltaisen parissa. Huomenna teen jotain muuta.