VAIVAN TAIVAL
En ilahtunut
tuskin kärpänenkään
kurkussani
haukoin henkeä nimittäin
joku ukko porhalsi ohini
kuin sauna olisi tulessa
toivottavasti onkin tuumasin kyöhäsin lonkkavaivaisena
erämaatielle kuin vanha suskoira
jäniksenpoika ei vaivautunut
edes ojan yli piiloon
murahtelin rempallaan
polvikin paranee pojasta
tehdään takaa pitkästä vaivasta
ilo suihkuaa kuin kuuma geysir
Oikein runon pykäsin eilen iltalenkillä, tositapahtumiin perustuen. Eli tyypillistä kyllä, fyysisessä rasituksessa ajatuskin alkaa rutistua esiin kuin hikikarpalo. Lähtemättömästi piirtyy mieleeni runoelman alkusysäys: edessä pitempi suora alamaata ja suoran päässä tulee vastaan ilmiselvästi nainen. Mietin siinä ajan ongelmaa – ja siinä samassa jysähtää itikka kurkkuun.
On täysin luonnollista, että satuin miettimään ajan ongelmaa, sillä tällä hetkellä on menossa luvussa mm Boris Kuznetsovin Einsteinin elämäkerta. Sen lisäksi tutkin mm Thorwald Dethlefsenin kirjaa Kokemuksia jälleensyntymisestä.
jatkuu ehkä huomenna….